Aina olevinaan kiire

No, eipä ollu yllätys, että jäi taas unholaan kertomukset valmistujaisista, puhumattakaan siitä, että lupasin palata tavoitteideni toteutumiseen vielä loppuvuonna. Taas kerran jää niin paljon kerrottavaa yhteen postaukseen. Inspiraatio tähän tuli jostain syystä näin puoliltaöin, vaikka ehkä parempi vaihtoehto tähän aikaan olis olla nukkumassa, eikä nenä kiinni puhelimen näytössä. Jos nyt kuitenkin mennään asiaan...

Valmistujaiset tosiaan oli kesäkuussa ja niitä juhlittiin pienimuotoisesti kakkukahvien (ja parin skumppalasin) merkeissä, ihan kuten oli suunniteltukin. Ihmisiä piti tulla muutama enemmän, mutta kaikki ei omien menojensa vuoksi päässyt paikalle. Tarjolla oli kahta erilaista kakkua (lohi-voileipäkakku ja mansikka-juustokakku), erilaisia pikkuleipiä ja pizza-kierrepullia. Iso kiitos järjestysavuista kuuluu rakkaalle isoäidilleni! En yleensä käytä emojeita blogissa, mutta tässä on kyllä paikallaan pistää yks sydän. ❤️

Kesä tuntuu näin tammikuussa jo niin kaukaiselta, ettei enää meinaa edes muistaa, mitä kaikkea tapahtu. Juhannuksena oltiin mökillä järven rannalla ja saatiin jopa nauttia osa ajasta hienosta kelistä. Tuurin kyläkaupassa käytiin myös. Rakastan käydä siellä, vaikkei yleensä tule ostettua kun vähän jotain karkkeja ja pikkusälää. Se on vaan se fiilis, kun pääsee sinne kierteleen ja katteleen, että mitähän uutta se Keskisen Vesa on keksiny viime kesän jälkeen.

Kuten aina, kesä oli nopeesti ohi, ja heti syksyllä aloitin työt! Työskentelen siis tällä hetkellä videovuokraamossa. Työ on iltapainotteista, mikä on ihan kivaa vaihtelua sille, että on saanu joka aamu herätä aikasin koulua varten jo vuosikaudet. Tykkään työstäni ja asiakkaistani, mutta kyllä mulle se omin juttu olis ehdottomasti kahvilatyö! No, ehkä joskus...

Tähän loppuun voisin listata muutaman asian, mitkä on piristäny tässä viimeaikoina paljon!

• Greyn Anatomia
• Aurinkoiset pakkaspäivät
• Vapaapäivät
• Kavereiden seura
• Hyväntuoksuinen huuhteluaine 

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2018 kaikille! 

Valmistujaisodotukset

Mun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa postausta mun valmistujaisista, mutta juurikin niiden valmistujaisten suunnittelun yms. vuoksi mä en ole ehtinyt. Tietenkin toi ulkona paistava aurinko ja lämpö vaikuttaa myös siihen, etten oo paljoakaan koneen/puhelimen äärellä ollut, pitää nauttia kesästä, koska se ei todellakaan oo mikään itsestäänselvyys että niitä lämpimiä päiviä olisi kovinkaan paljoa.

Nyt kuitenkin itse aiheeseen. Vihdoin, yhteensä viiden vuoden jälkeen peruskoulusta laskettuna, ensi viikon perjantaina, kesäkuun toisena päivänä vastaanotan tutkintotodistuksen, eli silloin mä olen virallisesti Merkonomi! Sitä hetkeä mä oon odottanut jo niin pitkään, ja vihdoin se on täällä. Se hetki, jota varten mä oon oikeasti taistellut paljon. Se hetki, jonka vuoksi mä oon tuntenut varmaan joka ikistä tunnetta negatiivisesta positiiviseen, ja niitä sekaisin. Koulnn päättäjäiset on siis 2.6.2017, mutta omat juhlat pidän vasta siitä pari viikkoa myöhemmin, 16.6., kesäkuun puolen välin tienoilla siis.

Juhlat ei oo kovinkaan isot, porukkaa tulee noin tusinan verran. Tietenkään blogissa en aio tarkkoja yksityiskohtia paljastaa juhlien paikasta, jotain yksityisyyttä sentään. Sen verran vaan sanon, että se ei ole vuokrattu tila, eikä ole mikään alkoholipitoinen juhla, vaan lähinnä kakkukahvittelu. Kakut tilaan paikalliselta, joka tekee loistavia kakkuja! En malta odottaa, millaset taideteosherkut kyseinen mestarileipuri loihtii juhliin. Oon aivan varma, että ne kakut ei jätä ketään tyytymättömäks.

Sekä koulun juhliin, että omiin juhliin mulla on tilattuna tummansininen mekko ja beigen/kullanväriset sandaalit, joissa kiilakorkoa on vain n. 3-5cm. Niin ihanat kun kunnon korkkarit oliskin, mun nilkat todennäköisesti ei kestä niitä. Itse oon ainakin tyytyväinen omaan asuvalintaani, eikä rahaakaan mekkoon ja kenkiin (plus tottakai sukkahousuihin) mennyt kun muutamia kymppejä. Toki sellaset useemman sadan mekot on upeita, mutta itselle ainakaan valmistujaiset on sellainen tilaisuus, ettei tarvitse olla ns. "överijuhlallinen". Arvostan mekkoa tilatessa paljon sitä, että se on myös jonkin verran käytännöllinen, eikä jää kaappiin pölyttymään vuosikausiksi sen yhden käyttökerran jälkeen.

Enemmän kun sitä todistusta, mä odotan koulun juhlissa sitä tunnetta, mikä siitä todistuksesta ja koko hetkestä tulee. Voin vaan kuvitella, miten iso ja mahtava se tunne on! Tietysti odotan myös sitä, että pääsen vielä kerran näkeen luokkakavereita, erityisesti niitä lähimpiä. Aion kyllä jatkossa pitää yhteyttä, ettei se yhteydenpito tähän jää!

Omissa juhlissani odotan sitä, että pääsee viettämään aikaa sukulaisten ja lähimpien ystävien kanssa ja jakamaan kuulumisia. Vaikka juhlat onkin mun valmistujaiset, niin tietenkin haluan, että myös muut saa kertoa että mitä kuuluu, en vaadi sitä, että kaiken täytyis pyöriä vaan ja ainoastaan mun ympärillä, en halua olla mikään semmonen hömppädraamakomedioiden teiniprinsessa.

Tähän postaukseen vihdoin saan laitettua kuvia, jotka tosin on puhelimella otettuja, eli laatu ei välttämättä ole sitä parhainta mahdollista. Toivottavasti jaksoitte lukea myös näiden alla olevien kuvien yläpuolella olevan tekstin. Tätä postausta ehdottomasti jatkan kesäkuussa kertomalla siitä, miten valmistujaiset meni! Välissä todennäköisesti myös tuotan jonkinlaista tekstiä, mutta se jää nähtäväksi, että mitä.

Pieniä ilonaiheita

Tänään sain vihdoin viimeisenkin opintoihini liittyvän kurssin valmiiksi, ja tulin siitä todella iloiseksi! Se on varmaan ihan ymmärrettävää, kuitenkin kun kyseessä on kurssi, josta valmistumiseni oli kiinni. Ajattelinkin siitä ilonpilkahduksesta innoittuneena kirjoittaa postauksen, jossa listaan otsikon mukaisesti pieniä ilonaiheita, eli asioita joista tulen iloiseksi, tai mitkä saa piristymään. Toivon myös muiden osaavan nauttia pienistäkin asioista, koska monesta pikkujutusta kasaantuu yleensä jotain isompaa. Muistakaa vielä se, että hymyllä voit pelastaa niin oman, kuin jonkun muunkin päivän! :)

Sitten siihen listaan! Tulen iloiseksi...
... hyvistä ystävistä
... aurinkoisista aamuista
... kiireettömistä päivistä
... hyvästä ruuasta
... omista onnistumisista
... pitkistä puheluista
... niistä hetkistä, kun nauraa ystävien kanssa vedet silmissä
... siitä, kun joku kiittää
... siitä, kun piristää jotakuta
... uusista ideoista
... Frendit-tv-sarjasta
... auringon lämmöstä
... kesän ekasta jätskistä
... musiikin kuuntelusta kuulokkeilla
... ja tietysti siitä, että luit tän postauksen, kiitos siitä :*

Loppuun vielä pari aiheeseen sopivaa kuvaa
Valitettavasti en liitäkään postaukseeni kuvia, sillä kirjoitan tällä hetkellä puhelimella, eikä tämä jostain syystä anna lisätä kuvia puhelimesta... Josko seuraavaan postaukseen sitten!

Realistisia tavoitteita

Taas on melkein vuosi ollut välissä, ennen uutta postausta. Yllättävää, eikö? En jaksa nyt käydä läpi viimeisen vuoden tapahtumia, se ei ole olennaista nyt tässä postauksessa. Kuten otsikkokin jo vähän kertoo, tässä tekstissä aion käydä vähän läpi tavoitteita tulevalle vuodelle. Oon päättänyt pitää mun tavoitteet tarpeeks realistisina, jotta ne pystyy toteuttamaan, eikä tarvitse sitten potea morkkista siitä, kun on asettanut itselleen riman aivan liian korkealle. 

Aloitan nyt heti suurimmasta tavoitteestani, joka on valmistuminen keväällä. Opinnot on vihdoin siis loppusuoralla ja valmistujaiset häämöttää enää muutaman kuukauden päässä! Mun ja valmistumisen välissä on enää loput työssäopista, pari tehtävää ja vähän matikkaa. Uskon, ja olen melkein jopa varma siitä, että mulla on käsissäni merkonomin paperit viimeistään toukokuussa. Mä olen niin innoissani tästä. Keväällä tulee viisi vuotta siitä, kun pääsin peruskoulusta, joten eiköhän nyt ole jo pikkuhiljaa aika saada tutkinto suoritetuksi. En aio kuitenkaan harmitella sitä, että on mennyt näin paljon aikaa opiskelemiseen, vaan olla iloinen siitä, miten paljon oon oppinut - niin kokemuksista kuin kouluistakin! 

Toinen tavoitteeni on vähentää punaista lihaa ja maitoa. En tee sitä eettisistä syistä, vaan lähinnä siksi, että haluan nähdä, miten punaisen lihan ja maidon vähentäminen vaikuttaa fyysiseen oloon. En aio ainakaan tässä vaiheessa kokonaan lopettaa lihansyöntiä. Lopettaminen on huomattavasti vaikeaa silloin, jos kieltää itseltään kaiken totaalisesti. Tiedän, että jo nykyisten määrien puolittaminen voi tehdä merkittäviä eroja. Ehkä siitä sitten seuraavana voisikin siirtyä myös muihin lihoihin, kuten kalaan ja kanaan. Kananmunasta en aseta mitään lupauksia, se on omasta mielestäni sen verran hyödyllinen tuote. 

Ehkä yksi haastavimpia tavoitteitani on tupakoinnin vähentäminen ja kokonaan lopettaminen. Kun sitä oikein alkaa pohtimaan, niin onhan se nyt tyhmää tahallaan imeä itseensä niitä tuhansia myrkkyjä, mitä tupakka sisältää. Miksi on ikinä pitänyt edes aloittaa? Teini-iässä oli varmaan se sosiaalinen paine, "koska kaikki muutkin". Eikä se kotonakaan ollut varsinaisesti sellainen asia, mihin oltaisiin suhtauduttu äärimmäisen kielteisesti. Toisaalta se, että se olisi ankarasti kielletty, olisi myös voinut ajaa maistamaan sitä tupakkaa. Tupakoinnin lopettamiselle on terveydellisten syiden lisäksi myös yksi melko henkilökohtainen syy, jota en ala nyt täällä avaamaan ainakaan tässä vaiheessa. 

Tässä vaiheessa en ole itselleni asettanut enempää tavoitteita, näissä on jo tarpeeksi tekemistä. Tämä(kin) teksti on ennen kaikkea itselle muistutukseksi näistä tavoitteista. Ehkä palailen vuoden loppupuolella tähän aiheeseen ja kerron, miten tavoitteisiin pääsy on onnistunut!

I wonder how, I wonder why

Tein kevätsiivouksen blogiini. Poistin (ts. piilotin) kaikki tekstit ja aion nyt aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Postaustahti mitä todennäköisimmin pysyy yhtä tasaisena kun aiemminkin, en siis edelleenkään aio vääntää tänne tekstiä väkisin, vaan sitten jos tulee jotain mieleen. Eipä tätä blogia varmaankaan tällä hetkellä luekaan kovin moni, joten väliäkös tuolla. Ei sillä, ettenkö haluais lukijoita mun blogille, ehkä mä niitä yritän kalastella sitten, kun oon saanut taas sisältöä tänne.